Harjoittelin perusasioita, kuten laukkaa ja vähän pohkeenväistöjä mutta kyllähän se oli vähän vaikeaa ainakin aluksi, kun ei ole tullut ratsastettua tällä hepalla pitkään aikaan ennen kuin nyt ja viime kerrallakin vain vähän aikaa. Tietysti Hepolassa tunneilla mutta siitäkin on jo aika kauan. Blogista löytyy myös postaus viimeisestä tunnista Torolla Hepolassa, jos jaksatte selata:).
No, joka tapauksessa Toro on mukava ja sen kanssa oppii paljon asioita, mitä ei välttämättä tule niillä herkimmillä hevosilla opittua. Laukka on melko keinahteleva ja tuntui aluksi kuin olisi Linnanmäen Viikinkilaivassa :D. Muut askellajit ovat hyviä ja olemalla määrätietoinen ja vaativa sen saa menemään hienosti muodossa.
 |
| Jokin on taas hassusti |
Torossa on yksi hassu ominaisuus, nimittäin jatkuva tuijotus ja asioiden tarkkailu. Kun se huomaa jonkun kiinnostavan asian, se nostaa pään korkealle ja pysähtyy paikoilleen tuijottamaan. Se on tehnyt sitä myös Hepolassa ja se oli huvittavaa, kun tarhasta haettaessa se jäi tuijottamaan horisonttia tai jotakin muuta. Siltä ei tosissaan jää lähes mikään huomaamatta. Alla olevat kaksi kuvaa on otettu Hepolassa.
 |
| Takaisin tallilla |
Loppuajaksi lähdimme kävelemään maastoon ja tie oli melkoista ryteikköä. Toroa se ei haitannut mutta itsellä meinasi jäädä jalka puun väliin:D. Menimme melkein koko matkan käyntiä ja välillä ravia. Toro ei säikkynyt kertaakaan ja pukeiltakin vältyttiin. Reitti kiersi jostakin lähistöltä ja olimme välillä tiellä ja välillä taas metsässä. Kallion rinnettä noustessa piti saada heppaan vähän vauhtia, ettei se vahingossa liukastuisi ja kaatuisi turvalleen. Reitin varrella oli myös kaatuneita puiden runkoja joiden yli menimme. Toro tietysti käynnissä:).
-Julia
